Heippa taas vaihteeksi!
En yksinkertaisesti saa kirjoitettua, johtuen pitkään jatkuneesta henkilökohtaisesta ongelmasta/ongelmista. Joten oikeastaan olen melko tehokkaasti eristäytynyt eri sivustoilta yms. paitsi tumblria käytän edelleen päivittäin (hehe).

Mutta alan tässä vähitelleen tilailemaan peruukkeja yms. että jospa siitä taas innostuisi kirjoittelemaan!

Animecon 2013

Wow inspiraation määrää otsikoissa.
Mutta niin, Animecon X tapahtui ja oli kivaa. En sanoisi, että huikaisen hehkeän upeaa, mutta kivaa. Tapahtumaa en ala moittia, sillä olin suurimman osan ajasta ulkona ja/tai sisällä poissa tieltä. Koska en ole aktiivinen conittaja, en vaivautunut käymään ohjelmassa ja uudemmasta animesta olen jo tipahtanut kärryiltä. Eli toisinsanoen Animecon (kuten muutkin conit nykyään) oli minulle lähinnä hengailucon. Valitettavasti en myöskään kuvannut muita, ellei sattunut minun seurassa olemaan, joten teen tosi selfish postauksen ja laitan kuvia vain MINUSTA. Minä minä minä. Eikun.

Aloitanpa ensiksi kertomalla lauantai aamusta, jota en tule koskaan unohtamaan. En ole tosiaan ennen a)cossannut naishahmoa b) käyttänyt tekoripsiä c) käyttänyt ihomaalia. Aikaa laittautumiseen kuluikin kolmisen tuntia lauantaina ja katastrofeilta ei selvitty. En tiedä miksi tuntui loistavalta idealta ostaa mustaa ripsiliimaa, mutta nyt tiedän etten enää koskaan niin tee. Mekko oli myös erittäin oudon tuntuinen päällä, joten oikein hienona naisena pidin höskän alla shortseja sekä en suuremmin ajatellut millaiset kengät päälleni laitan, sillä niitähän ei kuvissa ainakaan näkyisi.

Con paikalle meno jännitti ihan hulluna, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tunsin oloni harvinaisen rumaksi naiseksi ja lisäksi tiedostin pukuni miljoonat virheet, eikä asiaa ainakaan parantanu kaikki ympärillä hyörivät upeat puvut. Olin oikeastaan turhaan myös pelännyt ettei minua luultavasti huomattaisi, sillä juuri toisinpäin siinä kävi; yllättävän monet tulivat pysäyttämään ja jututtamaan voi että (ihaninta oli kun jotkut kuvaajat teitittelivät tai sanoivat Teidän ylhäisyytenne eikun). Ainoa asia, joka itseni lisäksi minua harmitti oli ehkä sisätiloissa liikkuminen. Vaikka pukuni helmat eivät olleet erityisen pitkät, jouduin kantamaan niitä parhaani mukaan käsissä ja takaa helma saattoi mennä maata pitkin, mikä oikein kerjäsi ongelmia. Kun paikka on ahdas, niin helmalleastumiselta oli hyvin vaikea välttyä ja mekkoon tulikin aika upeita kengänjälkiä. Tämänkin harmin tosin korvasi upea porukka, johon conissa tutustuin (vinks vinks Adventure time-cossaajat) ja sunnuntai oikeastaan kuluikin hyvin samoja ratoja kuin lauantai, ellei mukaan lueta yleistä koomaamista.

 Kuvat
Lauantai:

Ja tästä lähtee derpuilu, jota muuten on paljon 

katsokaa tuota hiusta!

Näin kimalaisen

huomatkaa muodikas kenkä/sukka yhdistelmä

Sunnuntai:

minusta tuli Kalervon onnellinen omistaja

Jälleen kaunis reaktio kimalaisiin

Että joo, ei minulla mitään sen ihmeempiä ollut. Kirjoittelen sitten uudestaan jos mieleen jotain tulee~

Neljän päivän cossi

Valitan, mutta kuvia edistyksestä ette saa, sillä minulla ei ole kameraa/mahdollisuutta laittaa kuvia nettiin ilman ,että järki menisi.

Uh, kirjoittelen parhaillani siskoni läppärillä Rovaniemellä. Eli sainkin viikko sitten kuulla, että olisin tämän viikon reissussa. Viime keskiviikkona en tietenkään ollu aloittanutkaan, sillä ajattelin tehdä kaiken viimeisinä päivinä. Pienoisessa paniikissa aloin kaavojen teolla torstai-iltana. Sunnuntaina päätin kuitenkin jättää ompelun sikseen ja lähteä rentoutumaan mökille, sillä lähtö siirtyi tiistaihin. Maanantaina myöhään illalla mekko tuli valmiiksi ja kruunun pakkasin matkaan. Oikeastaan odotan parhaillani gesson kuivumista. 

Neljä päivää.

Niinkin yksinkertaisen mekon ompeleminen vie yllättävän paljon voimia. Aloin oikeastaan miettiä, miksi minulta perusmekon ompeleminen vei minulta neljä päivää. Neljä päivää. En koe olevani erityisen perfektionisti ompelujäljen suhteen, haluan vain että saumat ovat kestäviä ja että jälki on siistiä. Tajusinkin pian äitini pelottavasti istuttaneen omia ajatuksiaan minuun; vaateen täytyy näyttää vaatteelta, tikkaus on ihanaa ja puvun mukavuus on tärkeää (hei ihan totta tein jopa vetoketjun alle kaitaleen, joka suojaa ihoa).
Cosplayta ommellessa on tietenkin kamalaa kun joku tulee katsomaan kättensä työtä ja kertoo, mikä kaikki siinä on vikana. Nyt jälkeenpäin tosin koen olevani jonkinlaisessa 'etuasemassa', kun on joku, joka ärähtää itkupotku-kohtauksen aikana ja muistuttaa huolellisuudesta. Kiitos äiti!

Ja oho, kohta on Animecon. Ette arvaakaan, miten paljon pelottaa, haluan vain juosta kirkuen puskaan ja polttaa puvun ja muun todistusaineiston. Ainahan sitä ihmistä puvussa oleminen jännittää (toivottavasti), mutta nyt tuntuu lähinnä siltä kuin en olisi ikinnä ennen pukuillukaan. Olen myös hieman ahdistunut isoista ihmisjoukoista. Tosin cossini on tänä vuonna luultavasti melko 'huomaamaton', joten taidan hukkua melko hienosti ihmismassaan. Liekö se hyvä vai huono juttu, sitä en osaa sanoa.

Animecon 2013. Nope, nope ja nope.

Jos joku minut sieltä kuitenkin bongaa, niin tulkaa ihmeessä jutskaamaan. Ei pitäisi olla vaikea tunnistaa, etsitte vain tosi nolon Princess Bubblegumin.

Ahkera ompelija

Kuten otsikko sanoo, cosplayni animeconia varten on valmis. Pukua lukuunottamatta. Tottapuhuen en ole vielä edes aloittanut. Anteeksi.

Viikon alussa lähdin mökille viettämään viikkoa ja ajattelin kerrankin olla ahkera lapsi ja tuottaa jotain. Senpä vuoksi pakkasin mukaan kaavapaperin, pari kaavalehteä, ompelukoneen, kankaat ja kameran, jolla voisi kuvata edistymistä.
Lauantai-iltana pakatessani tavaroita kotiinlähtöä varten tajusin, etten ollut käynyt vahingossakaan liian lähellä ompelutarvikkeita.  Nyt tunnen oloni jotakuinkin patalaiskaksi.
Sitävastoin olen käyttänyt aikani ahkerasti katsoen Star trek: the original series (saanen sanoa, että olen rakastunut Scottyyn) ja meisselin kanssa hilluvaa Matt Smithia.
Jotta saisin jotain tehtyä, minun kai pitäisi hankkia personal orjapiiskuri.

Olisi ollut tylsää, jos tämä postaus olisi ollut pelkkää tekstiä, joten päätin kuitenkin näyttää pilkahduksen siitä, mitä pukuun kuuluu!

kylläpä on edustava kuva!

Eli siinäpä olisi. Ihomaalia kahta sorttimenttia ja tekoripset. Haluan ilmoittaa koko maailmalle, että olen tekemässä parhaillani ensimmäistä naiscossiani ja minulla on paha tapa näyttää tyttömäisissä tamineissa miehelle. Tekoripsistä saatan repäistä nuo dimandeemit pois, sillä tottapuhuen en ostanut niitä itse, vaan sain ne vajaa vuosi sitten luokkalaiseltani ilmaiseksi. Hän oli tilannut yhdet tekoripset, mutta saanutkin odottamatta kolmet. En tiedä juurikaan mitään tekoripsistä, joten minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten hyvät nuo ovat. Kysyin kuitenkin ystävältäni ja hän sanoi niiden pysyvän yllättävän hyvin ja olevan mukavat päällä, we'll see.
Ihomaalin suhteen olen myös noviisi, en ole ikinä edes harkinnut niiden kokeilemista, se kun vaikuttaa hyvin vaivalloiselta. Oikeastaan selaistuani cossaajien kuvia, huomasin, etteivät monet edes käytä ihomaalia tämän hahmon kanssa, mutta itse olen sitä mieltä, ettei hahmon ihonväri ole luonnollinen. Siispä ostin veteen liukenematonta maalia ja myyjä väitti ettei se tarvitse minkäänlaista puuteria kiinnitykseen, johon en ole noin vain valmis uskomaan.

Ja mikä se hahmo siis olikaan? Vastaus löytyy Adventure time:sta. Sellainen pinkki ilmestys.

Loppuun piristykseksi esittelen vielä ensimmäiset tekemäni pullat.

Vau. Niin kauniita.

Kolmas silmä

..On pyllynsilmä.

Hei ihmiset, ajattelin näin hienoasti jatkaa blogin päivittämistä puhtaalta pöydältä. En halua kirjoittaa tekstejä aivan niin henkilökohtaisesti(?) enää, jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan.
Sitävastoin jatkan cosplaypäivityksiä ja muusta en vielä tiedä. Mielipidekirjoituksia ehkä?